Osaaminen on pääomaa – johda sitä kuin konekantaa
Kun investoimme uusiin koneisiin tai järjestelmiin, huolehdimme tarkasti kaikesta, aina tarveharkinnasta käyttöönottoon ja jatkuvaan ylläpitoon asti. Mutta entä silloin, kun kyse on yrityksen tärkeimmästä pääomasta – ihmisistä?
Kuvitellaan hetki.
Yrityksessä suunnitellaan suurta investointia – vaikkapa uusi tuotantolinja, hintalappu miljoona euroa. Neuvottelut pureutuvat siihen, millaisia ongelmia uusi kone ratkaisee, mihin prosesseihin se vaikuttaa ja mitä lisäarvoa se tuottaa. Eri vaihtoehtoja verrataan, takaisinmaksuaika ja käyttöikä arvioidaan, laaditaan huoltosuunnitelmat, koulutetaan käyttäjät ja varmistetaan turvallinen ja tehokas käyttö.
Tällainen lähestymistapa on meille itsestäänselvyys, kun on kyse koneista. Tiedämme, että investoinnin arvo ei synny pelkästä hankinnasta, vaan siitä, miten pääomaa – tässä tapauksessa tuotantolinjaa – käytetään, ylläpidetään ja kehitetään.
Mutta entä sitten, kun puhutaan inhimillisestä pääomasta?
Ihmistyön prosessit kuntoon
Yrityksissä on tapana huolehtia tarkasti siitä, ettei kone tai järjestelmä petä – mutta helposti unohtuu, että sama pätee ihmisiin. Myös työyhteisö, osaaminen ja ajattelu vaativat huoltoa, päivitystä ja pitkäjänteistä kehittämistä. Katsotaan muutamia esimerkkejä arjesta:
1. Uusi strategia on investointi siinä missä konekin
Kun yritys hankkii uuden koneen, kukaan ei jätä asioita sattuman varaan. Käyttäjät koulutetaan, prosessit päivitetään ja huoltosuunnitelma laaditaan. Myös uuden strategian laatimiseen laitetaan usein paljon resursseja ja siihen kohdistuu isoja odotuksia. Siksi myös strategiainvestointiin on tärkeä ulottaa samanlainen järjestelmällisyys: mitä aletaan tehdä toisin, miten rakenteita pitää muuttaa, mitä osaamista tarvitaan ja miten tavoitteet siirtyvät paperilta käytäntöön?
2. Näkymättömät muutokset vaativat näkyvää huoltoa
Fyysisen työkalun vaihtaminen on konkreettista: vanha poistuu ja uusi otetaan käyttöön. Mutta kun muutos koskee ajattelua tai toimintamallia, mitään ei näy ulospäin – ja juuri siksi riski puolivillaisuudelle on suuri. On tärkeää varmistaa, että ihmiset ymmärtävät uuden toimintatavan merkityksen ja sen, miten heidän toimintansa tulisi muuttua. Tämä edellyttää selkeyttä, viestintää, toistoa, toistoa ja toistoa sekä konkreettista arjen tukea.
3. Osaaminenkin ruostuu ja sen elinkaaren voin suunnitella
Yrityksissä tiedetään, milloin koneet pitää uusia, ja poistot suunnitellaan vuosiksi eteenpäin. Osaamisen kohdalla tämä ennakointi unohtuu usein. Osaamisen vanhenemiseen tai osaajapulaan havahdutaan usein vasta, kun kilpailijat menevät ohi tai avainhenkilö lähtee. Yrityksen osaamispääomaa kannattaakin johtaa yhtä ennakoivasti ja järjestelmällisesti kuin konekantaa: millaista osaamista tarvitaan jatkossa, mikä tieto on siirrettävä eteenpäin ja mitä osaamista on kehitettävä jo tänään?
4. Järjestelmien lisäksi myös ajattelua kannattaa päivittää
Kun ohjelmisto vanhenee, sen toimittaja huolehtii asianmukaisista päivityksistä. Ihmisten ajattelun päivittyminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Se vaatii aktiivista johtamistyötä: suuntaviivoja sekä tilaa ajatella, kokeilla ja oppia. Jäykkään hierarkiaan ja vanhoihin malleihin nojaava ajattelu ei kanna pitkälle, kun maailma ympärillä muuttuu. Tarvitaan foorumeita uuden ymmärtämiseen, rakenteita jatkuvalle oppimiselle ja rohkaisua siihen, että uudistuminen on osa työn arkea.
Ihminen on enemmän kuin kone
Edelliset esimerkit kuvasivat sitä, miten yrityksen inhimilliseen pääomaan voidaan suhtautua yhtä systemaattisesti kuin konekantaan. Tarkoitus ei kuitenkaan ole sanoa, että ihminen on kone. Ihminen on paljon enemmän.
Siinä missä koneen suorituskyky voidaan määritellä teknisillä mittareilla, ihmisten toiminta elää – ja juuri se tekee siitä niin merkityksellistä (ja haasteellista) johtamisen näkökulmasta.
Filosofi Esa Saarinen puhuu luennoillaan usein entisen Nokia-johtajan J. T. Bergqvistin laskuopista. Sama ihminen voi eri tilanteissa toimia asteikolla 0,8–1,2: alle potentiaalinsa, perustasolla tai ylittää itsensä. Ero ei synny pelkästä osaamisesta, vaan myös kontekstista, kuten johtamisesta, rakenteista ja työyhteisön ilmapiiristä.
Kun tarkastelua laajennetaan yksilöstä kertolaskulla työyhteisöön, vaikutus moninkertaistuu. Jos kolme ihmistä toimii tasolla 0,8, on lopputulos 0,8 × 0,8 × 0,8 = 0,512. Jos samat ihmiset toimivat omalla 1,2-tasollaan, yhteisvaikutus on 1,2 × 1,2 × 1,2 = 1,728. Ero on valtava – ja se syntyy siitä, miten inhimillistä potentiaalia tuetaan arjessa.
Koneiden huolto ja ohjelmistojen päivitys on itsestäänselvyys. Miksi siis tingittäisiin siitä, mitä ihmiset tarvitsevat kehittyäkseen, innostuakseen ja voidakseen hyvin? Kun organisaation inhimillistä pääomaa vaalitaan samanlaisella pieteetillä kuin koneita, käyttövoima ei vain säily – se kasvaa. Ja toisin kuin kone, ihminen voi parhaimmillaan ylittää kaiken, mitä siitä etukäteen ajateltiin.
Osaamispääomaa voi ja pitää johtaa
Tämän kirjoituksen ajatusleikki kone- ja osaamispääomasta tuo meille tutun investointiajattelun logiikan myös inhimillisempiin aiheisiin – ja kääntää katseen juuri sinne, missä suurin potentiaali usein piilee: ihmisiin.
Erona on vain se, että hyvin johdettu inhimillinen pääoma ei kulu, ruostu tai vanhene – se kasvaa ja uudistuu, kun sille annetaan siihen mahdollisuus.
Jos tunnistat, että osaajiin ja osaamiseen liittyvät kehitystoimet ovat jääneet odottamaan parempaa hetkeä, otetaan se hetki yhdessä nyt.
Me Andralla sparrailemme mielellämme – ota rohkeasti yhteyttä, niin käydään tilanne läpi ja jutellaan, miten teillä voitaisiin lähteä viemään asiaa eteenpäin. Yhteystietoni löydät alta. Kuulemisiin!
Mira Ylén
→ +358 44 033 7726
→ mira.ylen@andra.fi
→ LinkedIn